- Historia -

 
 
 

Raahen Rauhanyhdistys täytti 100 vuotta maaliskuussa 2007. TM Olli Lohi on kirjoittanut yhdistyksen historian. Teos on nimeltään Elävän veden äärellä.

Teoksen liitteenä on CD-levy, jossa on kolme saarnaäänitettä menneiltä vuosikymmeniltä ja runsaasti valokuvia yhdistyksen toiminnasta nykyvuosiin saakka.


Kauppakadun toimitalo

Seuraavassa on lyhennelmä kirjan viimeisestä luvusta, joka on nimeltään Tiivistelmä.

Lestadiolaisuuden ensikosketukset Raaheen ajoittuivat 1860-luvun puoliväliin. Lestadiolaisuuden voimakas laajeneminen Raahessa ja sen ympäristössä ajoittui talvikaudelle 1869 – 1870. Samalla liikkeen tunnusmerkit selkiytyivät. Talollinen Juho Niklas Mattila, josta tuli seudun ainoa laajemmalti tunnettu saarnaaja 1800-luvulla, liittyi liikkeeseen ja aloitti saarnatoiminnan. Herätyksen tuli tarttui ja lestadiolaisuus alkoi levitä kasvavalla voimalla Saloisissa ja Raahessa.Lestadiolaiset kokoontuivat Raahessa 1870-luvulla seuroihin Pehr Bengttilän taloon. Vuonna 1878 rakennettiin pieni seuratupa nykyiseen Reiponkatu 10:een. Tilojen käydessä riittämättömiksi seurapaikaksi rakennettiin vuonna 1883 tilavampi rakennus nykyiseen Kauppakatu 63:een. Liikkeen vahvin kannatus keskittyi Saloisten kappeliseurakuntaan.

Lestadiolaisen liikkeen yhtenäisyys päättyi 1900-luvun alussa suureen hajaannukseen. Kriisivaihe, joka alkoi 1890-luvulla ja päättyi 1900-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulla, synnytti kolme erillistä ryhmää: vanhoilliset, uusheränneet ja esikoiset. Raahessa lestadiolaiset jakaantuivat vanhoillisiin ja uusheränneisiin.

Raahen Rauhanyhdistys perustettiin varsinaisesti vuonna 1907. Yhdistystoiminta keskittyi aluksi pitkälti toimitalon ylläpitoon. Raahen vanhoillisuus sai merkittävän vahvistuksen, kun saarnaaja Tuomas Tuomaala muutti Saloisten Lassurinmäelle vuonna 1908. Raahessa vieraili runsaasti saarnaajia muilta paikkakunnilta. 1910-luvun alussa ja myöhemmin kansalaissodan aikoihin Raahen Rauhanyhdistyksen piirissä koettiin herätyksiä, jotka lisäsivät vanhoillislestadiolaisten määrää Raahen seudulla. Saloisten Piehinkiin perustettiin oma rauhanyhdistys vuonna 1914. Kolme vuotta myöhemmin – koko herätysliikettä ajatellen varsin varhain – Raahen Rauhanyhdistyksessä alkoi ompeluseuratoiminta, josta tuli merkittävä vanhoillisten kokoontumis- ja yhteydenpitomuoto. 1920-luvulla uutena toimintamuotona käynnistyivät isot seurat. Muistitietojen mukaan 1930-luvulla järjestettiin myös pyhäkouluja.

Sota-aika ei merkittävällä tavalla vähentänyt rauhanyhdistyksen toimintaa Raahessa. Sodan jälkeen yhdistys- ja seuratoiminta vilkastui. Uutena säännöllisenä toimintamuotona käynnistyi pyhäkoulu vuonna 1948. Puhujien määrä lisääntyi, kun vuonna 1946 Arvo Perälä ja pari vuotta myöhemmin hänen veljensä Lauri Perälä asetettiin puhujiksi. Lauri Perälä muutti kuitenkin Ouluun vuonna 1951. Uusina puhujina paikkakunnalle muuttivat Jussi Lampela Paavolasta (Luohualta) vuonna 1950 ja Lauri Taskila Oulaisista neljä vuotta myöhemmin. Pattijoelle perustettiin oma rauhanyhdistys vuonna 1954.


Kauppakadun toimitalon sisäpihalta 1960-luvulla

Valtakunnallista tunnettavuutta noin sadan jäsenen Raahen vanhoillislestadiolaisten joukko sai kantamalla vastuun vuonna 1962 Raahessa järjestetyistä suviseuroista. Vanhoillislestadiolaisten määrän voimakasta kasvua vauhditti 1960-luvun alussa perustettu Rautaruukin terästehdas, joka toi Raahen seudulle uusia työpaikkoja. Yhdistystoiminnan vastuuta jaettiin yhä useammalle, ja jäsenmäärän lisääntyessä vanhoillislestadiolaisilla oli entistä paremmat mahdollisuudet saada edustajia sekä seurakunnan että kaupungin luottamustehtäviin.
Raahen Rauhanyhdistyksen kahdensadan jäsenen määrä lähti voimakkaaseen kasvuun 1970-luvulla. Lapsi- ja nuorisotyöhön tulivat uusina toimintamuotoina päiväkerho ja raamattuluokka. Voimakkaaseen nuorisotyöhön oli syynä pelko perinteisten kristillisten arvojen murenemisesta erityisesti nuorten keskuudessa. rauhanyhdistyksessä elettiin maallistumisen paineiden keskellä. Televisio- ja kouluopetuskysymykset olivat voimakkaasti esillä koko 1970-luvun. Tämän lisäksi yhdistyksen jäsenten huolena olivat poliittinen kiihkoilu ja ”maailmallisten” elämäntapojen tarttuminen.


Pyhäkoululaiset saavat pyhäkoulutauluun liimattavia merkkejä

Rauhanyhdistyksen eri tehtävien organisoiminen alkoi jo 1960-luvulla. Varsinaisten vastuualueittaisten toimikuntien perustaminen alkoi 1970-luvulla ja oli huipussaan 1980-luvulla. Vuonna 1983 perustettiin nuorisotoimikunta, jonka tehtävänä oli järjestää ja ohjata nuorten toimintaa. Vuosikymmenen puolivälissä työtä tehtiin 12 eri toimikunnassa, mikä helpotti johtokunnan työtä. 1980-luvulta lähtien yhdistyksen jäsenmäärä alkoi vähetä, kun monet muuttivat Pattijoelle ja Saloisiin. Yhdistyksen jäsenmäärä pysyi sisäisen kasvun ansiosta noin 300 jäsenessä. Jäsenmäärältään Raahen Rauhanyhdistys on keskisuuri Pohjois-Pohjanmaalla. Valtakunnallisesti sen asema on kaupungin historian ansiosta suurempi kuin sen vaikutus nykypäivän vanhoillislestadiolaisuudessa.


Ensimmäinen raamattuluokka kulmakadulla v. 1976


Päiväkerholaisten jouluesitys v. 1999

Vuosituhannen vaihde oli rauhanyhdistyksen toiminnassa vilkasta. Normaalien toimintamuotojen lisäksi rauhanyhdistyksellä oli meneillään kaksi suurta hanketta. Raahen Rauhanyhdistys oli yksi niistä rauhanyhdistyksistä, jotka olivat vastuussa vuonna 2001 Ruukin suviseuroista. Lisäksi suunnitteilla oli uusi toimitalo, johon varojen keruu oli käynnistetty vuonna1999. Viisi vuotta myöhemmin, keväällä 2004, vietettiin uuden toimitalon avajaisia. Toimitalohankkeen varojen keruu, talkoot ja rakentaminen sujuivat erinomaisesti. Raahen Rauhanyhdistyksen uusi vuosituhat alkoi valoisissa ja toiveikkaissa merkeissä. Uuden jäsenrekisterin mukaan yhdistyksen jäsenmäärä oli suurimmillaan vuonna 2004, jolloin se ylitti 400 hengen rajan.


Päiväkerholaisten lauluesitys uudella toimitalolla


Joulumyyjäiset uudella toimitalolla v. 2005