 |
|
Raahen
Rauhanyhdistys täytti 100 vuotta maaliskuussa 2007. TM
Olli Lohi on kirjoittanut yhdistyksen historian. Teos on
nimeltään Elävän veden äärellä.
Teoksen liitteenä on CD-levy, jossa on kolme saarnaäänitettä
menneiltä vuosikymmeniltä ja runsaasti valokuvia yhdistyksen
toiminnasta nykyvuosiin saakka.
Kauppakadun toimitalo
Seuraavassa on lyhennelmä kirjan viimeisestä luvusta, joka
on nimeltään Tiivistelmä.
Lestadiolaisuuden ensikosketukset Raaheen ajoittuivat
1860-luvun puoliväliin. Lestadiolaisuuden voimakas
laajeneminen Raahessa ja sen ympäristössä ajoittui
talvikaudelle 1869 – 1870. Samalla liikkeen tunnusmerkit
selkiytyivät. Talollinen Juho Niklas Mattila, josta tuli
seudun ainoa laajemmalti tunnettu saarnaaja 1800-luvulla,
liittyi liikkeeseen ja aloitti saarnatoiminnan. Herätyksen
tuli tarttui ja lestadiolaisuus alkoi levitä kasvavalla
voimalla Saloisissa ja Raahessa.Lestadiolaiset kokoontuivat
Raahessa 1870-luvulla seuroihin Pehr Bengttilän taloon.
Vuonna 1878 rakennettiin pieni seuratupa nykyiseen
Reiponkatu 10:een. Tilojen käydessä riittämättömiksi
seurapaikaksi rakennettiin vuonna 1883 tilavampi rakennus
nykyiseen Kauppakatu 63:een. Liikkeen vahvin kannatus
keskittyi Saloisten kappeliseurakuntaan.
Lestadiolaisen liikkeen yhtenäisyys päättyi
1900-luvun alussa suureen hajaannukseen. Kriisivaihe, joka
alkoi 1890-luvulla ja päättyi 1900-luvun ensimmäisen
vuosikymmenen lopulla, synnytti kolme erillistä ryhmää:
vanhoilliset, uusheränneet ja esikoiset. Raahessa
lestadiolaiset jakaantuivat vanhoillisiin ja
uusheränneisiin.
Raahen Rauhanyhdistys perustettiin varsinaisesti
vuonna 1907. Yhdistystoiminta keskittyi aluksi pitkälti
toimitalon ylläpitoon. Raahen vanhoillisuus sai merkittävän
vahvistuksen, kun saarnaaja Tuomas Tuomaala muutti Saloisten
Lassurinmäelle vuonna 1908. Raahessa vieraili runsaasti
saarnaajia muilta paikkakunnilta. 1910-luvun alussa ja
myöhemmin kansalaissodan aikoihin Raahen Rauhanyhdistyksen
piirissä koettiin herätyksiä, jotka lisäsivät
vanhoillislestadiolaisten määrää Raahen seudulla. Saloisten
Piehinkiin perustettiin oma rauhanyhdistys vuonna 1914.
Kolme vuotta myöhemmin – koko herätysliikettä ajatellen
varsin varhain – Raahen Rauhanyhdistyksessä alkoi
ompeluseuratoiminta, josta tuli merkittävä vanhoillisten
kokoontumis- ja yhteydenpitomuoto. 1920-luvulla uutena
toimintamuotona käynnistyivät isot seurat. Muistitietojen
mukaan 1930-luvulla järjestettiin myös pyhäkouluja.
Sota-aika ei merkittävällä tavalla vähentänyt
rauhanyhdistyksen toimintaa Raahessa. Sodan jälkeen
yhdistys- ja seuratoiminta vilkastui. Uutena säännöllisenä
toimintamuotona käynnistyi pyhäkoulu vuonna 1948. Puhujien
määrä lisääntyi, kun vuonna 1946 Arvo Perälä ja pari vuotta
myöhemmin hänen veljensä Lauri Perälä asetettiin puhujiksi.
Lauri Perälä muutti kuitenkin Ouluun vuonna 1951. Uusina
puhujina paikkakunnalle muuttivat Jussi Lampela Paavolasta (Luohualta)
vuonna 1950 ja Lauri Taskila Oulaisista neljä vuotta
myöhemmin. Pattijoelle perustettiin oma rauhanyhdistys
vuonna 1954.
Kauppakadun toimitalon sisäpihalta 1960-luvulla
Valtakunnallista tunnettavuutta noin sadan jäsenen
Raahen vanhoillislestadiolaisten joukko sai kantamalla
vastuun vuonna 1962 Raahessa järjestetyistä suviseuroista.
Vanhoillislestadiolaisten määrän voimakasta kasvua vauhditti
1960-luvun alussa perustettu Rautaruukin terästehdas, joka
toi Raahen seudulle uusia työpaikkoja. Yhdistystoiminnan
vastuuta jaettiin yhä useammalle, ja jäsenmäärän
lisääntyessä vanhoillislestadiolaisilla oli entistä paremmat
mahdollisuudet saada edustajia sekä seurakunnan että
kaupungin luottamustehtäviin.
Raahen Rauhanyhdistyksen kahdensadan jäsenen määrä lähti
voimakkaaseen kasvuun 1970-luvulla. Lapsi- ja nuorisotyöhön
tulivat uusina toimintamuotoina päiväkerho ja
raamattuluokka. Voimakkaaseen nuorisotyöhön oli syynä pelko
perinteisten kristillisten arvojen murenemisesta erityisesti
nuorten keskuudessa. rauhanyhdistyksessä elettiin
maallistumisen paineiden keskellä. Televisio- ja
kouluopetuskysymykset olivat voimakkaasti esillä koko
1970-luvun. Tämän lisäksi yhdistyksen jäsenten huolena
olivat poliittinen kiihkoilu ja ”maailmallisten”
elämäntapojen tarttuminen.
Pyhäkoululaiset saavat pyhäkoulutauluun liimattavia merkkejä
Rauhanyhdistyksen eri tehtävien organisoiminen alkoi
jo 1960-luvulla. Varsinaisten vastuualueittaisten
toimikuntien perustaminen alkoi 1970-luvulla ja oli
huipussaan 1980-luvulla. Vuonna 1983 perustettiin
nuorisotoimikunta, jonka tehtävänä oli järjestää ja ohjata
nuorten toimintaa. Vuosikymmenen puolivälissä työtä tehtiin
12 eri toimikunnassa, mikä helpotti johtokunnan työtä.
1980-luvulta lähtien yhdistyksen jäsenmäärä alkoi vähetä,
kun monet muuttivat Pattijoelle ja Saloisiin. Yhdistyksen
jäsenmäärä pysyi sisäisen kasvun ansiosta noin 300
jäsenessä. Jäsenmäärältään Raahen Rauhanyhdistys on
keskisuuri Pohjois-Pohjanmaalla. Valtakunnallisesti sen
asema on kaupungin historian ansiosta suurempi kuin sen
vaikutus nykypäivän vanhoillislestadiolaisuudessa.
Ensimmäinen raamattuluokka kulmakadulla v. 1976
Päiväkerholaisten jouluesitys v. 1999
Vuosituhannen vaihde oli rauhanyhdistyksen
toiminnassa vilkasta. Normaalien toimintamuotojen lisäksi
rauhanyhdistyksellä oli meneillään kaksi suurta hanketta.
Raahen Rauhanyhdistys oli yksi niistä rauhanyhdistyksistä,
jotka olivat vastuussa vuonna 2001 Ruukin suviseuroista.
Lisäksi suunnitteilla oli uusi toimitalo, johon varojen
keruu oli käynnistetty vuonna1999. Viisi vuotta myöhemmin,
keväällä 2004, vietettiin uuden toimitalon avajaisia.
Toimitalohankkeen varojen keruu, talkoot ja rakentaminen
sujuivat erinomaisesti. Raahen Rauhanyhdistyksen uusi
vuosituhat alkoi valoisissa ja toiveikkaissa merkeissä.
Uuden jäsenrekisterin mukaan yhdistyksen jäsenmäärä oli
suurimmillaan vuonna 2004, jolloin se ylitti 400 hengen
rajan.
Päiväkerholaisten lauluesitys uudella toimitalolla
Joulumyyjäiset uudella toimitalolla v. 2005
|
